Verkkosivusto auki!
Vuonna -95 ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani ja ryhdyin dokumentoimaan synnyinpaikkani Lapinlahden rajakarjalaista ortodoksiyhteisöä. Ura journalistina ja viestinnän asiantuntijana on siitä saakka sivunnut aina jollakin tavalla ortodoksikarjalaisuutta. Viimeiset viisi vuotta olen toiminut Suistamon Perinneseuran jäsenlehden päätoimittajana, ja aineistoa on syntynyt lisää.
Varsinainen sysäys tämän projektin alkamiseen tuli halusta auttaa erityisesti nuoria löytämään oma ortodoksikarjalainen identiteettinsä. Tällä hetkellä suomenkarjalaisen ortodoksiyhteisön historiasta, kulttuuriperinnöstä ja ajatusmaailmasta ei ole saatavilla koostettua tietoa missään. Tiedon puute on johtanut siihen, että karjalais-ortodoksista kulttuuriperintöä ja nuorten karjalaistaustaisten kiinnostusta omiin juuriin kanavoidaan surutta erilaisten poliittisten ideologioiden työkaluksi, ja nuorten ymmärrys ortodoksisesta suomenkarjalaisuudesta on hämärtynyt. Myös ortodoksikarjalaisuuteen olennaisesti kuuluva monikielisyys eli suomen, venäjän ja karjalan kielen vuosisatoja kestänyt rinnakkaiselo on typistetty tympeäksi joko-tai -valinnaksi.
Ortodoksikarjalaiseen kulttuuriperintöön kuuluu olennaisena osana kokonaisvaltainen kerroksellisuus. Ortodoksinen usko vie yhteisömme juuret aina Bysanttiin saakka, ja karjalaisuuden mukana perinnössämme on vielä tänäkin päivänä vahva kansanuskon kerros. Myös jälleenrakennusaika on tuonut karjalaisuuteen lisää kerroksia ja uusia perinteen tulkintoja.
Suomenkarjalaisten suhde suomalaisuuteen on myös hyvin selkeä. Suomenkarjalaisille suomalaisuus ei ole karjalaisuuden vastakohta, vaan kansallisidentiteetti, jota olemme olleet aktiivisesti itse rakentamassa. Meille suomalaisuus tarkoittaa omaa kansallista vähemmistökirkkoa, oikeutta harjoittaa yhteisömme perinteitä sekä vahvaa sitoutumista Suomen valtioon ja demokratiaan.
Kuluneen kesän aikana olen tehnyt kolmisenkymmentä haastattelua Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa, ja niitä syntyy koko ajan lisää. Kiitoksia jo tässä vaiheessa kaikille haastatelluille, ja erityiskiitos Sortavala-säätiölle ja Salmi-Säätiölle taloudellisesta tuesta.
Mietin pitkään mitkä kaksi artikkelia julkaisen sivustolla ensimmäisinä, ja päädyin kahteen hyvin erilaiseen näkökulmaan. Vaasalaisen diakonissan ja runolaulajan Aira Rissasen haastattelun valitsin siksi, että ortodoksikarjalaisuuden tiukkarajainen määrittely on hankalaa ja usein ihan turhaakin. Aira on esimerkki karjalaisten elämänmyönteisyydestä, selviytymiskyvystä ja siitä, että ortodoksikarjalaisuus on pelkkää kirkon jäsenyyttä vahvempi identiteetti.
Toisessa haastattelussa Itä-Suomen yliopiston kirkkohistorian tutkija Teuvo Laitila auttaa hahmottamaan Suomen ortodoksisen kirkon historiaa Sergei Okulovin elämäntyön kautta. Mikään ei ole niin kiinnostavaa kuin kirkkohistoria, eikä mikään ole niin tärkeää nykykarjalaiselle kuin sen tunteminen. Suuret kiitokset myös Teuvolle haastattelusta.
PS. Ristikanza löytyy myös instagramista osoitteesta @ristikanzalane ja Facebookista nimellä Ristikanza - ortodoksikarjalainen kulttuuriperintö.