Ristikanzan
historia
Itä-Suomen ortodoksikarjalainen kulttuuriperintö kulkee käsi kädessä Suomen valtion ja Suomen ortodoksisen kirkon syntyhistorian kanssa. Kulttuuriperintöämme ovat muokanneet sota, Karjalan menetys, kohtaaminen luterilaisen väestön kanssa ja jälleenrakennusaika.
Kirjailija Minna Kettunen on ekumenian ja karjalaisten asialla
Lapinlahtelainen Minna Kettunen on kirjailija ja lauluntekijä, jonka tuotannossa liikutaan erityisesti Ylä-Savon kulttuurihistoriassa ja maisemissa. Läsnä on vahvasti myös karjalaisuus, joka on pikkuhiljaa ujuttautunut mukaan aiheisiin Lapinlahden ekumeenisessa arjessa.
Minna pohtii, että körttejä ja ortodoksikarjalaisia yhdistää moni asia, kuten maaseudun elämäntapaan lomittuva maanläheinen hengellisyys, jossa arvostetaan ajatuksen- ja uskonvapautta.
– Ruohonjuuritason hengellisyyttä on helppo hengittää. Ehkä ortodoksikarjalaisten ja körttien on hirveän helppoa olla keskenään siksi, että molemmilla hengellisyys on niin itsestään selvää ja arkipäiväistä. Körttien ja ortodoksikarjalaisten on myös ollut pakko opetella suvaitsevaisuutta, koska he ovat joutuneet arjessa näkemään, että on olemassa toisenlainen kirkko ja toisenlaisia tapoja elää sitä kristillisyyttä, Minna pohtii.
Kirjeitä elämän ja olemassaolon taisteluista
Lapinlahden Alapitkälle evakuoidun salmilaisen Muren (ent. Karpow) perheen kirjeenvaihtoon tallentui siirtokarjalaisen koko elämänkaari. Perhe kirjoitti toisilleen ja ystävilleen säännöllisesti 30-luvulta 70-luvun loppupuolelle saakka. Kirjeissä jaettiin rajakarjalaisperheen elämän ilot, surut ja arjen pienet havainnot.
Muren perheen koti muutettiin asutustiloilla asuneiden ihmisten muistoa vaalivaksi Suomen Asutusmuseoksi 1990-luvulla. Perheen kirjeet arkistoitiin museon kokoelmiin, mistä museon kesätyöntekijä Hannu Heikkilä löysi ne vuosikymmen myöhemmin. Keväällä 2021 valmistui Heikkilän Muren sisarusten kirjeenvaihtoon perustuva väitöskirja, jossa hän tutki karjalais-ortodoksisen elämäntavan muutosta ja evakkoutta.
Gabriel tuli takaisin
Yli neljäkymmentä vuotta kestänyt sukututkimus on vienyt Annika Okulovin (ent. Leea Tanskanen) syvälle rajakarjalaisiin pappissukuihin ja Suomen ortodoksisen kirkon historiaan. Annikan äiti Maria oli Sergei Okulovin lapsenlapsi.
Annika kuvailee sukututkimustyötään huikeaksi matkaksi, johon on kuulunut myös paljon iloisia yllätyksiä ja kohtaamisia. Samalla ymmärrys Karjalan ortodoksipappien rankoista kohtaloista Venäjän vallankumouksen ja Suomen itsenäistymisen vaiheissa on lisääntynyt.
Kirkkohistorian tutkija Teuvo Laitila: “Olisiko Sergei Okulovin sallivassa ja dialogisessa ajatusmaailmassa jotakin käyttökelpoista nykyisinkin?”
Miten mitrarovasti Sergei Okulovin tekemä työ näkyy yhä nykykarjalaisten elämässä, ja mitä me voisimme oppia hänen ajatusmaailmastaan?
Haastattelussa Itä-Suomen yliopiston uskontotieteen ja ortodoksisen kirkkohistorian tutkija, dosentti Teuvo Laitila pohtii Okulovin elämäntyön merkitystä.