Kansanmuusikko, musiikinopettaja ja väitöskirjatutkija Petra Lisitsin-Mantere saa voimaa yläsavolaisuudesta ja vahvoista ortodoksikarjalaisista juuristaan. Petralle karjalaisuus tarkoittaa kykyä luottaa varjelukseen ja rohkeutta elää itsensä näköistä elämää.

Petra myöntää, että ekumeenisessa perheessä kasvaneena hänen on vaikeaa ja tarpeetontakin eritellä identiteettinsä karjalaisia ja savolaisia piirteitä toisistaan.

– Meille Ylä-Savossa syntyneille ja kasvaneille ortodoksikarjalaisuus on erottamaton osa yläsavolaisuutta. Täällä kulttuuriperintö on jollakin tavalla runsaampaa kuin muualla Savossa. Siinä on niin paljon erilaisia uskonnollisia kerrostumia ja perinteiden, kielten ja murteiden rikkautta.

Petra peräänkuuluttaa ortodoksikarjalaisen kulttuuriperinnön suojelua kokonaisuutena.

– Karjalan kieli on vain yksi osa tätä meidän kulttuuriperintöämme. Kielen lisäksi pitäisi ymmärtää suojella myös muita ortodoksikarjalaiseen erottamattomasti kuuluvia kulttuuriperinnön osa-alueita. Kulttuuriperintömme on niin rikas, monikerroksellinen ja rönsyilevä, että sitä vaan toivoo, että mahdollisimman monet ihmiset pääsisivät sen kokemaan.

Markku Ylönen tai karjalaisittain Ylöin Marka merkittiin kirkonkirjoihin Ilomantsin Möhkön korvessa vuonna 1957. Opettajana työuransa tehneen Markun elämäntehtävä on ortodoksikarjalaisen kulttuuriperinnön ja karjalan kielen edistäminen. Sydäntä lähellä ovat myös Keski-Karjalan varhaiset karjalaisvaiheet. 

Markku toteaa, että ortodoksikarjalainen elää aina suhteessa yhteisöön ja sen traditioihin, ei vain omaan itseensä.

– Karjalaisuudesta häviää kaikki, jos se ei ole meidän yhteinen juttumme, yhteinen ilo ja suru. Karjalan kielen ja perinteet voi kyllä opiskella kirjoista, mutta ilman aitoa karjalaisyhteisössä syntyvää tunnetason sidettä kulttuuriperintöön ne jäävät tyhjiksi,

Mantsin saarella vuonna 1934 syntyneen Paula Rissasen (os. Ruohosen) soljuvassa kielessä kuuluu kaunis livvinkarjala. Salmista tuotu ortodoksikarjalainen kulttuuriperintö on siirtynyt myös Paulan tyttärelle, himmelitaiteilija Eija Koskelle.

Eija kertoo, että karjalais-ortodoksinen mystiikka, estetiikka ja pyhyys näkyvät vahvana hänen taiteessaan.

– Olen kiitollinen siitä, että saan ammatikseni luoda kauneutta ja sitä kautta koskettaa ihmisten sielua, Eija toteaa.

Karjalaistaustainen metropoliitta Panteleimon kertoo, että kieli ja kulttuuri ovat aina olleet ortodoksikarjalaisen vähemmistön henkinen voimavara.

Metropoliitan mukaan uskonnollisen identiteetin esille tuominen vaatii rohkeutta. Kirjallisessa tuotannossaan Panteleimon ei peittele omia ortodoksikarjalaisia juuriaan. Metropoliitan kirjoittaman suositun Koskijärvi-dekkarisarjan esikuva löytyy Vieremän Salahmin kylästä ja sen ortodoksiyhteisöstä.

Monen ortodoksikarjalaisen kaulasta löytyy risti, ja yksi suosituimmista malleista on epäilemättä Saurumin perinteinen ristimalli. Koska ristin historiasta ei löydy tietoa mistään, päätän suunnata kohti ristiä valmistavan Lumoava Finlandin tehdasta ottamaan asiasta selvää.

Päivän aikana paljastuu, että yrityksellä on ollut ristin valmistamisen lisäksi myös monella muulla tavalla merkittävä rooli ortodoksikarjalaisen kulttuuriperinnön säilymisessä.

Mestarikansanlaulaja, kanteleensoittaja ja Suden aika -yhtyeestä tuttu kansanmuusikko Liisa Matveinen on hyvä esimerkki ortodoksikarjalaisen musiikkiperinteen monimuotoisuudesta. Liisan mukaan perinteet saavat voimaa muutoksesta ja tulkinnanvapaudesta, mutta myös kyvystä arvostaa toiseutta.

Liisan vahva karjalainen identiteetti on lähtenyt rakentumaan jo varhaislapsuudessa Ilomantsissa. Liisan isänpuoleinen Matveisten eli Matvejeffien suku on yksi Ilomantsin vanhoista ortodoksisuvuista.

 Liisa kertoo, että ymmärrys omista karjalaista juurista ja itäisen lauluperinteen arvosta syveni musiikkiopintojen myötä.

– Siinä vaiheessa, kun kansanrunousarkistosta alkoi tulla omien sukulaisteni nimiä vastaan aloin ymmärtää, että vähättelemäni lauluperinne olikin arvokasta. Yhden Kalevalan olisi saanut muodostettua pelkästään Ilomantsin alueen runoista, Liisa kertoo.

Vieremäläisen Jukka Nissisen musiikissa folk-rock yhdistyy yläsavolaiseen kuplettiperinteeseen ja rajakarjalaiseen tarinankerrontaan. Jukan musiikissa arkisia tapahtumia ja ihmisen pienuutta tarkastellaan lämpimän hyväksynnän ja huumorin läpi.

Jukka kuuluu äitinsä Sisko Nissinen (os. Mantsinen) kautta maineikkaaseen suistamolaiseen Iivana Onoilan runolaulajasukuun. Sisko kertoo huomioineensa lapsiensa kasvatuksessa myös ortodoksikarjalaiset perinteet, vaikka perheen lapset kastettiin luterilaisiksi.

Ortodoksikarjalaisen yhteisön laulut ja tarinat kuuluvat yläsavolaisen kansantaiteilijan Jaakko Tepon ja hänen poikansa Iljan musiikissa.

Suistamolaistaustainen Jaakko Teppo on tunnettu värikkäästä kielestään ja humoristisista henkilöhahmoistaan, joiden edesottamusten ja näkemyksien kautta hän tekee teräviä huomioita suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä.

Rakastettu kansantaiteilija siirtyi tuonilmaisiin Joensuussa 26.2.2024. Ilja ja Jaakko Tepon haastattelu on tehty maaliskuussa 2023.

Ikuinen muisto.

Taipaleen feresi tai Taipale-feresi on yksi jälleenrakennusajan tyypitellyistä feresimalleista, joita on suunniteltu erityisesti luovutetun Karjalan ortodoksipitäjille, pitäjäseuroille ja muille ortodoksiyhteisöille. 

Taipaleen ortodoksiselle seurakunnalle suunniteltu sinisävyinen feresi on inspiroitunut Viinijärvellä sijaitsevasta Jumalanäidin Tihvinän ikonin kauniista puukirkosta.