Gabriel tuli takaisin
Yli neljäkymmentä vuotta kestänyt sukututkimus on vienyt Annika Okulovin (ent. Leea Tanskanen) syvälle rajakarjalaisiin pappissukuihin ja Suomen ortodoksisen kirkon historiaan. Annikan äiti Maria (Manja) Ronkanen (s. Okulov, v. 1936 lähtien Ortamo) oli Sergei Okulovin lapsenlapsi.
Annika osallistui Suomen ortodoksisen kirkon autonomian 100-vuotisjuhlaan Uspenskin katedraalissa.
Kannelmäessa asuvan Annikan kodin kirjahyllyt ovat vuosien saatossa täyttyneet Okulovin sukua käsittelevästä aineistosta. Sukututkimuksen henkilöt ja teemat on jäsennelty tarkasti omiin kansioihinsa, joihin on merkitty keltaisilla lapuilla tärkeitä ohjeita tuleville sukupolville: Tärkeä! Säilytä suvussa.
Annikan kiinnostus Okulovin sukuun heräsi vuonna -82, kun hän sai käsiinsä sukulaisensa Helvi Parrukosken kirjoittaman Okulovien sukuselvityksen ja ylidiakoni Leo Kasangon tekemän Okulovien sukupuun.
– Tutkimustyön alussa tiesin sukuni historiasta lähinnä yleisellä tasolla. Nyt neljäkymmentä vuotta myöhemmin tunnen Suomen ortodoksisen kirkon ja Raja-Karjalan pappissukujen historian varmasti paremmin kuin moni ortodoksi itse, Annika naurahtaa.
Apua rajan takaa
Annika kertoo täydentäneensä sukututkimusta pikkuhiljaa eri lähteitä tutkimalla. Apua hän on saanut matkan varrella yllättävistäkin suunnista. Erityisen arvokas tietokanta löytyi Venäjältä, missä pietarilainen Vladimir R. Saharov oli tutkinut omaa Sotikoviin ja Okuloveihin linkittyvää sukuansa ja laajentanut tutkimustaan vähitellen kaikkiin Raja-Karjalan ortodoksisiin pappissukuihin.
- Vladimirin keräämä aineisto vei sukututkimustani ison harppauksen eteenpäin. Lähes kaikki rajakarjalaiset pappissuvut ovat jollakin tavalla linkittyneet Sotikov-Saharovin sukuun, Okulovien lisäksi esimerkiksi Petsalot (Petshov) ja Saralat (Solntsev). Jokin aika sitten tietoja löytyi myös venäläisistä julkisista verkkoaineistoista, mutta niihin ei pääse käsiksi enää, Annika kertoo.
"- Luterilainen pappi Seppo Simola on todennut, että omien juurien tunteminen on itsensä ja ympäristönsä ymmärtämisen perusta, ja että tieto menneestä auttaa jäsentämään nykyisyyttä ja antaa viisautta suhtautumisessa tulevaisuuteen. Ei sitä paremmin voisi sanoa.”"
Annika kuvailee sukututkimustyötään huikeaksi matkaksi, johon on kuulunut myös paljon iloisia yllätyksiä. Hän kertoo, että yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli Simeon-isoisän kuoleman vuosipäivänä vuonna 2006 Moskovasta saapunut sähköposti.
- Moskovalainen toimittaja Galina Okulova teki Venäjällä sukututkimusta omasta suvustaan, ja oli lähestynyt sähköpostitse ortodoksista kirkkohallitusta, joka oli lähettänyt viestin Teuvo Laitilalle, joka lähetti sen minulle. Kävi ilmi, että Galina on vallankumouksen aikoihin Venäjälle kadonneen isoenoni Gabriel Okulovin lapsenlapsenlapsi.
Annika kertoo, että Gabrielin kohdalla sukutaulussa oli ollut tyhjä kohta, kun mistään ei ollut löytynyt tietoa hänen kohtalostaan. Sen verran tiedettiin, että Gabriel oli aloittanut pappisopinnot Pietarissa, mutta oli saanut potkut seminaarista sekaannuttuaan bolsevikkien toimintaan. Kotiin Karjalaan oli vuonna 1939 tullut lyhytsanainen viesti, "Olemme kaikki matkalla Siperiaan."
– Galinalta saimme kuulla, että Gabriel oli elänyt pitkän elämän ja kuollut Valko-Venäjällä Minskissä 60-luvulla. Gabriel tavallaan palasi kotiin samalla hetkellä, kun sain täydentää puuttuvat tiedot sukutauluun.
Annika kertoo, että Venäjän vallankumouksen ja Suomen itsenäistymisen myötä Karjalan ortodoksipapistolle koitti kovat ajat. Sergei Okulovin sisarten venäläissyntyiset pappipuolisot karkotettiin Venäjälle liian venäläismielisinä, ja lähes samoihin aikoihin Venäjällä papistoa tapettiin Stalinin vainoissa.
– Tutkimusta tehdessä selvisi monen papin surullinen kohtalo vallankumouksen jälkeisissä väkivaltaisuuksissa, joissa kirkkoja tuhottiin ja papistoa ja muuta kirkon henkilökuntaa tuomittiin pakkotyöhön leireille ja tapettiin, Annika kertoo.
– Tilanne on ollut varmasti hyvin raskas Okulovien kansainvälisessä perheessä, jossa eri kielet ja kansallisuudet olivat eläneet sujuvasti rinnakkain. Sergein puoliso oli venäläissyntyinen diakonin tytär Maria Semenovna Romanov.
Kansankielinen usko
Annika kertoo, että Sergei Okuloville oli tärkeää kiinnittää ortodoksinen usko perinteeseen ja kansalliseen identiteettiin, jotta ortodoksisuuden merkitys karjalaisten elämässä vahvistuisi. Sergei oli sujuvasti venäjää puhuva karjalainen, jolla oli laaja kielitaito, mutta myös vahva suomalainen identiteetti.
- Itse ajattelen, että Sergei oli kuitenkin ennen kaikkea karjalainen, kun hänen äitinsä Maria Petrovna Markov oli karjalaista pappissukua. Sergei oli kerran sanonut hämäläisittäin puhumaan oppineelle lapsenlapselleen, että "Älä unohda lapsuutesi kieltä, kaunista, sointuvaa karjalan kieltä. Jos sen hylkäät, voit ruveta hyljeksimään koko Karjalaa." Hänelle suomen kieli ja karjala eivät kuitenkaan olleet toinen toisiaan poissulkevia asioita. Sergeille tärkeintä oli suvaitsevaisuus ja se, että ortodoksisesta uskosta pystyi kertomaan sellaisella kielellä, jota kansa ymmärsi.
– Minua välillä säälittää nykyajan nuoret, joilla ei ole ideologiaa, uskontoa, arvopohjaa eikä historiaa. Miten sellainen ihminen tietää mihin suuntaan mennä? Ennen sentään istuttiin yhdessä nuotion ääressä ja kerrottiin tarinoita, siinä samalla siirtyi tieto omasta suvusta sukupolvelta toiselle, Annika pohtii.
– Haluaisin julkaista tutkimukseni joskus vielä kirjana, jotta tekemästäni tutkimustyöstä olisi hyötyä mahdollisimman monelle.
Annika kertoo miettineensä Okulov-nimen käyttöön ottamista pitkään. Avioeron jälkeen sukunimen vaihto tuli ajankohtaiseksi, ja hän otti samalla kutsumanimekseen toisen nimensä Annikan.
– Olen lapsesta saakka halunnut olla Okulov, koska äiti oli minulle niin niin rakas. Ukrainan sodan alkaessa vähän mietin, että mitä sitä tuli tehtyä. Mutta muistutin itseäni, että Okulov on yli 400 vuotta vanha ortodoksikarjalainen suku, jonka nimeä saa kantaa ylpeänä.
Saharovin kokoama venäjänkielinen sukupuusto Raja-Karjalan kreikkalaiskatolinen papisto / hengellinen sääty löytyy Joensuun Maakunta-arkistosta ja Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirjastosta.