Joensuun ortodoksinen mieskuoro on ainoa laatuaan
Vuonna 1961 perustettu Joensuun ortodoksinen mieskuoro on Suomen ainoa ortodoksista musiikkia laulava mieskuoro. Vuosikymmeniin on mahtunut monenlaisia vaiheita, mutta toiminnan ydin on pysynyt kirkkaana: JOMK tulkitsee ortodoksisen maailman rikasta ja laajaa musiikkiperinnettä karjalaisuutta unohtamatta.
Vasemmalta: Aleksi Matsi, Jukka Röppänen, Raimo Turunen, Jyri Roihuvuo, Rasmus Pykäri ja Juha-Pekka Vartiainen harjoittelevat georgialaista Pyhä Jumala -veisua.
Joensuun ortodoksisen mieskuoroon vuonna 1974 liittynyt Simo Lasaroff on yksi kuoron pitkäaikaisimmista jäsenistä. Simo kertoo, että kuoro oli suurimmillaan Niilo Merialan aikana vuosina 1958–71, mutta pisimmän kuoronjohtajakauden teki Joensuun ortodoksisen seurakunnan kanttori Pauli Matveinen vuosina 1971–98. Toimintavuosiensa aikana kuoro on tehnyt lukuisten levytyksien lisäksi myös esiintymismatkoja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Ohjelmistossa on ollut paljon suomalaista, bysanttilaista, kreikkalaista ja venäläistä kirkkomusiikkia.
Vuosina 1998–2015 kuoroa johti unkarilaistaustainen István Záborsky.
– István tuli aikoinaan Joensuun konservatorioon sellonsoiton lehtoriksi, ja edellisen kuorojohtajamme sairastuttua pyysimme hänet jatkajaksi. Erityisen mieleenpainuva hetki hänen kaudellaan oli pronssisijan voittaminen kuoro-olympialaisissa Ateenassa vuonna 2004, Simo muistelee.
Simo Lasaroff kertoo laulaneensa Joensuun ortodoksisessa mieskuorossa vuosina 1974–2022.
Simo kertoo, että laulaminen on ollut aina tärkeä osa elämää. Mieskuoro- ja kirkkokuoroharrastuksen lisäksi Simo esitti karjalaisia ja ortodoksisia lauluja puolisonsa Anneli Olanto-Lasaroffin, Annelin tyttären Johanna Koukkusen sekä Ilmari Suvisen kanssa Tuulikannel-nimisessä kvartetissa. Kvartetti esiintyi myös kansantanssiryhmä Motoran vakituisena lauluryhmänä.
– Laulaminen toi minut ja Annelin aikoinaan yhteen, kun aloitin laulamaan kirkkokuorossa, jossa Anneli oli myös mukana. Hän oli jäänyt leskeksi ja itse olin eronnut mies. Menimme nopeasti naimisiin ja saimme elää yhdessä 37 hienoa vuotta. Esiinnyimme vuosien aikana myös duettona, ja viimeisen kerran lauloimme yhdessä vigiliassa vielä muutama kuukausi ennen Annelin kuolemaa syksyllä 2022, Simo kertoo.
Simo kertoo, että Annelin kuoleman jälkeen voimat eivät riittäneet enää useammassa kuorossa laulamiseen, joten Joensuun ortodoksinen mieskuoro sai jäädä.
– Osa kuoroharrastuksen viehätystä on ollut se, että olen päässyt matkustamaan pitkin Eurooppaa. Ja tietenkin myös sosiaalinen puoli, yhdessäolo ja ihmiset. Kuorolaulu pitää myös virkeänä, kun siinä saa jatkuvasti opetella uutta. Lähes viisikymmentä vuotta kestänyt laulaminen Joensuun ortodoksisessa mieskuorossa muun laulamisen lisäksi on rikastuttanut elämääni valtavasti, Simo kertoo.
“Odotimme eräällä esiintymismatkalla lähtöä Bukarestin rautatieasemalla. Kesä oli kuuma, joten me kuorolaiset nojailimme junan ikkunasta ulos. Vastapäisellä raiteella odotti toinen juna lähtöä, ja myös sen ikkunassa roikkui paikallinen miesjoukko vilvoittelemassa. Malvelan Asser, meidän kuoromme hupiveikko, huuteli sille vastapäiselle romanialaisukkojen joukolle, että "Joko ootta kauran kylyvännä?". Kyllä me naurettiin itsemme kipeäksi.”
– Simo Lasaroff
Kuorossa ei kysellä kirkon jäsenyyttä
Sanon hyvästit Simolle ja kävelen kivenheiton päässä sijaitsevalle Joensuun ortodoksiselle seurakuntatalolle. Juhlasali kaikuu, kun mieskuoro valmistautuu harjoituksen alkuun, tällä kertaa seitsemän jäsenen voimin. Kuorojohtaja Ella Kinnusta sijaistaa tänään kirkkomusiikkia Itä-Suomen yliopistossa opiskeleva Johannes Sarjasto.
Jukka Röppänen kertoo laulaneensa kuorossa 37 ja Raimo Turunen 28 vuotta, mutta harjoituksissa on mukana myös uusia tulokkaita. Aleksi Matsi ja Jyri Roihuvuo kertovat aloittaneensa kuorossa muutama vuosi aikaisemmin, ja Rasmus Pykäri on vasta toista kertaa harjoituksissa mukana.
– En ole ortodoksi, vaan opiskelen yliopistolla läntistä teologiaa. Olen tutustunut siellä myös ortodoksisen teologian opiskelijoihin, joista yksi houkutteli minut mukaan. Asun Isossakyrössä ja juureni ovat Kauhavalla, Rasmus kertoo.
Laulajilla on hyvin monimuotoiset taustat ja juuria ympäri Suomen. Kuorossa laulaakseen ei siis tarvitse olla ortodoksi?
Raimo vakuuttaa, että kuorossa ei kysellä minkään kirkkokunnan jäsenyyden perään. Kiinnostus ortodoksista musiikkia ja kuorolaulua kohtaan riittää.
– Istvánin aikaisessa kuorossa ortodokseja oli kolmasosa, luterilaisia kolmasosa ja pakanoita loput, Raimo vitsailee.
– Päädyin itse aikanaan kuoroon laulamaan, kun menin naimisiin ortodoksinaisen kanssa. Meille tuli ero, mutta enhän minä kuoroa voinut jättää, Raimo lisää nauraen.
Raimo Turunen (vas.), Jyri Roihuvuo, Rasmus Pykäri ja Juha-Pekka Vartiainen.
Vaeltajan laulut ovat osa ortodoksisten suomenkarjalaisten identiteettiä
Kuorossa kymmenen vuotta laulanut Juha-Pekka Vartiainen kertoo, että Vaeltajan laulut tulivat mukaan ohjelmistoon arkkipiispa Leon ehdotuksesta. Alun perin yksiäänisten laulujen kuorosovituksia teki Istvánin lisäksi myös muusikko Yari Nuutinen. Kuoron omien solistien lisäksi vierailevina solisteina lauluista koosteluilla levyillä lauloivat muun muassa Sanna Kurki-Suonio, Mari Matveinen, Maria Zaborszky ja Matti Turunen.
Vaeltajan laulut ovat hengellisten laulujen kokoelma, joka liittyy vahvasti Suomen ortodoksisen kirkon kansallisen identiteetin rakentumiseen. Laulujen suosio oli huipussaan sotien jälkeen, jolloin niillä oli myös tärkeä terapeuttinen merkitys ortodoksikarjalaisen väestön keskuudessa. Karjalaa, menetystä ja armoa käsittelevät laulut heijastivat siirtokarjalaisten sotienjälkeisiä tunteita.
– En ole itse ortodoksi, joten en ollut aikaisemmin kuullutkaan mistään Vaeltajan lauluista. Ne ovat varsin kirjava joukko lauluja, ja joistakin on vaikea uskoa, että kyseessä on ortodoksinen veisu, Juha-Pekka tunnustaa.
Vaikutelma on ihan oikea, sillä laulut ovat hyvä esimerkki rajaseutujen idästä ja lännestä vaikutteita ottavasta kulttuuriperinnöstä. Vaeltajan laulujen sävelmät ovat muun muassa puolalaisia, venäläisiä, eestiläisiä ja karjalaisia kansansävelmiä. Laulujen sanoituksissa ja teemoissa on kuultavissa myös vahva protestanttisen kirkon ja pietististen liikkeiden vaikutus.
Jukka Röppänen kertoo, että Vaeltajan Lauluja -levyjen tuotanto on ollut kuorolle tärkeä tulonlähde, jolla on kustannettu esimerkiksi kuoronjohtajien palkkiot. Laulaen on tehty muutakin varainhankintaa vuosikymmenten aikana.
– Olemme hankkineet laulamalla varoja muun muassa Lintulan luostarin kirkon rakentamiseen. Tästä on jäänyt perinteeksi käydä siellä joulun aikaan esiintymässä, Jukka kertoo.
Koronavuodet ja etätreenit ovat jättäneet jälkensä kuoron toimintaan. Lisää laulajia toivotaan mukaan uskontokunnasta riippumatta. Nuotinlukutaito on eduksi, mutta ei pakollinen. Juha-Pekka toteaa, että mieskuorossa laulamisessa on etunsa.
– Mieskuorossa ei tarvitse varoa juttujaan samalla tavalla kuin sekakuorossa, joten täällä on jossakin mielessä rennompi meno. Mieskuorossa pääsee käyttämään myös ääntään monipuolisemmin kuin korkeammalta laulavassa sekakuorossa, bassoääntä laulava Juha-Pekka kertoo.
Kuorojohtaja Ella kertoo puhelimitse, että viime vuosina kuoro on harjoitellut esimerkiksi liturgian veisuja ja tutustunut muun muassa bysanttilaiseen ja georgialaiseen musiikkiperinteeseen. Uusi lauluja kuorolle on säveltänyt esimerkiksi kanttori Aleksi Suikkanen.
– Ortodoksisen kirkon kauniista musiikkiperinteestä riittää ammennettavaa. Mielestäni on tärkeää, että perinteestä syntyy uusia sävellyksiä lahjakkaiden kanttoreiden tekeminä. Juuri sen pitäisikin olla kanttorin ydintyötä: kirkkomusiikin etsiminen, sovittaminen ja säveltäminen ja sitä kautta meidän oman suomalais-ortodoksisen perinteemme jatkuva kehittäminen, Ella toteaa.
Kuoro harjoittelee sunnuntaisin klo 17–18.30 Joensuun ortodoksisella seurakuntasalilla. Varsinaisia koelauluja ei ole, mutta kuoronjohtaja tarkistaa kuitenkin kaikkien äänialan sopivien stemmojen löytämiseksi. Kaikki aiheesta kiinnostuneet toivotetaan lämpimästi mukaan.
– Kyllä me jollakin tavalla Jumalan suojeluksessa ollaan, kun kuoro on yhä olemassa, Jukka toteaa hymyillen.
Joensuun ortodoksisen mieskuoron ja ystävien loppiaiskonsertti Efratan seutu keskiviikkona 6.1.2025 klo 18.00 Joensuun ortodoksisella seurakuntasalilla. Luvassa kuoro-, kvartetti-, puhallin- ja yksinlaulumusiikkia.
Konsertin johtaa Ella Kinnunen
Laulu: sopraanot Sanna Riissanen ja Ella Kinnunen
Piano: Tiina Karhu-Ahtonen.
Vapaa pääsy, käsiohjelma 10 e.