Kansanomainen rätsinä syntyy kierrätysmateriaaleista käsin ommellen

Kansanomaisen rätsinän eli feresin kanssa pidettävän pitkän paidan ompelu on helppoa. Käytännössä kyse on erilaisten suorakulmioiden ompelemisesta yhteen.

1900-luvun alussa ja erityisesti sotien jälkeen Suomessa yleistyi kapeamallinen feresi ja lyhyt, puhvihihainen rätsinä. Käytän tästä feresityypistä nimeä jälleenrakennusajan feresi tai evakko-feresi. Sellaista pidin itsekin koko lapsuuteni, ja se on meille suomenkarjaisille yhä se rakkain feresityyppi.

Käytettävyydeltään jälleenrakennusajan feresi oli kuitenkin haastava. Muistan miten punaisesta keinokuidusta ommeltu feresi liimautui sähköisenä jalkojen ympärille, ja liian lyhyt rätsinä nousi päivän mittaan kohti kainaloita. Feresiä ei ollut mukava käyttää, eikä se oikein istunut hyvin. Eikä ihme, sillä toteutukseltaan se oli varsin kaukana esiäitiemme käytännöllisestä, rikkaasta ja runsaasta sarafaaniperinteestä.

Evakko-feresi on tärkeä osa Suomen ortodoksikarjalaisen yhteisön historiaa, mutta sarafaanitietouden lisääntymisen myötä yhä useampi on innostunut tekemään itselleen myös historiallisesti autenttisemman sarafaanikokonaisuuden, ja keinokuituiset napapaidat ovat pikkuhiljaa jäämässä historiaan.

Viime vuosisadan alun feresimuotia Suistamolta. Opettaja Iida Juvonen perheineen, Iidan yllä on “Suistamon puku”. Kuva: Museovirasto, Kansantieteen kuvakokoelma.

Mutta mikä sitten on historiallisesti autenttinen sarafaani?

Se riippuu ihan näkökulmasta. Sarafaanipukeutumisessa on jonkin verran alueellisia eroja, mutta isoimmat erot ovat ennen kaikkea eri aikakausien välillä. Olen törmännyt välillä väärinkäsitykseen, että silkkikankaat, koristeellisuus ja runsas värien ja korujen käyttö kuuluisivat vain venäläiseen tai vienankarjalaiseen perinteeseen, mutta kyse on alueen sijaan enemmänkin siitä minkä aikakauden ja yhteiskuntaluokan sarafaanimuodista on kyse. Esimerkiksi tämän ohjeen rätsinän kaltaiset muiskarätsinät olivat 1800-luvun lopussa jo vanhentunutta muotia. 1900-luvulle tultaessa sarafaanipukeutuminen sai yhä enemmän vaikutteita eurooppalaisesta muodista, ja käyttöön tulivat valmiskankaat ja esimerkiksi myöhäisempää pukeutumisperinnettä edustavat röijyt ei kouhdat. 1800-luvun lopun suistamolaisessa perinnetiedossa todetaan, että käsin värjättyä tummansinistä kiilasarafaania käyttivät vain vanhat emännät, kun taas nuorempi polvi suosi värikkäistä ostokankaista tehtyä suorasarafaania eli feresiä. Arvokkaimmat materiaalit kuuluivat morsiamelle, rikkaille ja juhlavaatteisiin - kukaan karjalaisnainen ei silkkivaatteissa tehnyt peltotöitä.

Rajakarjalaisia runolaulajia, kanteleensoittajia ja itkijöitä Sortavalan laulujuhlilla vuonna 1908. Vasemmalla edessä suistamolaiset Irinja Taronen ja Karjalan Äiti eli Matjoi Plattonen. Irinjalla on päässään kaluunauhalla koristeltu sorokka. Oikealla impilahtelainen Matrona Kyyrönen väriltään todennäköisesti punaiseen silkkisarafaaniin pukeutuneena. Kuva: Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma, Karjalaisen osakunnan kokoelma.

Autenttisuus on toisin sanoen kiinni myös siitä minkä aikakauden ja minkä sosioekonomisen ryhmän sarafaanipuvun haluaa valmistaa. Teetkö rikkaan rouvan juhlasarafaanin, morsiamen silkkisarafaanin vai köyhän populin vaimon arkisarafaanin? Nykyajassa on se hieno puoli, että tämän valinnan voi tehdä itse. Omilla köyhillä esiäidillä Suistamon korvessa tuskin oli varaa muuta kuin uneksia silkkisarafaaneista, joten itse koen tekeväni niitä kaikkien edesmenneidenkin sukupolvien puolesta. Finnaa selaamalla on helppo myös todeta, että kaikkia Karjalan alueita yhdistää rakkaus väreihin ja koreiluun. Vai mitä olette mieltä esimerkiksi tästä salmilaisesta silkkisarafaanista?

Viime keväänä kokeilin “kaavoittaa” rätsinän Finnasta löytyvien muiskarätsinöiden (kuvat alla: I. K. Inha, Museovirasto) ja muutaman netistä löytyneen valokuvan pohjalta. Rätsinä on perusajatukseltaan hyvin yksinkertainen vaate, sillä siinä ei käytetä muotolaskoksia, kiiloja tai hankalia ompeleita. Alla olevista rätsinöistä huomaa, miten taitavasti niihin on hyödynnetty kaikki käytettävissä olevat kangastilkut.

Omat kaappini ovat täyttynyt vuosien mittaan kirpputoreilta hamstratuista kankaista ja liinoista. Erityisesti pienenpieniä punapoimintaliinoja en voi koskaan jättää ostamatta, vaikka niille ei varsinaista käyttöä kodista löytyisikään. Tavoitteena oli myös tehdä rätsinämalli, johon voisi hyödyntää ylimääräisiä punapoimintaliinoja ja muita perinnetekstiilejä.

Alun perin ajatuksenani oli, että tekisin hihojen keskikappaleet kokonaan punapoimintaliinasta. Liinasta saa materiaalia kahteen hihaan, jos se on minimissään noin 150 cm pitkä ja 30-40 cm leveä. Päädyin kuitenkin tekemään nurmeslaiselta kirpputorilta löytämästäni punapoimintaliinasta (kuva alla vasemmalla) vain muiskat eli hihan yläosan koristekuviot ja hyödyntämään liinan pienempiä koristeraitoja pääntien ja hihansuiden koristeena. Eräässä sarafaanikirjassa näin kuvan rätsinästä, jossa muiskan yläpuolella oleva olkakappale oli tehty punaisesta kankaasta, ja sovelsin sitä ajatusta myös tähän rätsinään. Halutessaan punaisen olkakappaleen voi tehdä pellavanvärisestä kankaasta.

Punapoimintaliinaa voi käyttää hihan keskiosan lisäksi myös olkakappaleisiin. Näin koko hihan keskiosa, muiska ja olkakappale mukaan lukien, muodostuu yhdestä kokonaisesta punapoimintaliinan kappaleesta (ks. kuva alla oikealla).

Tämän rätsinän ohjeita voi soveltaa loputtomasti myös muiden perinnetekstiilien hyötykäytössä. Seuraavaksi ajattelin tehdä kokovalkoisen rätsinän, jossa laitan muiskan tilalle leveän välipitsinauhan. Muiskissa ja olkakappaleissa toimisi hyvin varmasti myös mikä tahansa kirjottu tai muuten kuvioitu koristeliina. Punainen väri on kansanomainen valinta, mutta tässä voi hyödyntää hyvin myös muunkin värisiä kankaita.

Mallirätsinässä on käytetty vanhaa ja paksuhkoa käsikudottua pellavalakanaa, joten se on myös varsin lämmin. Paksu kangas lisää myös joitakin senttejä ympärysmittaan. Jos haluat, että feresi istuu hyvin ja tuntuu omalta, kannattaa ensin miettiä millainen feresin käyttäjä olet. Jos hikoilet helposti etkä halua kasvattaa rinnanympärystä ylimääräisillä senteillä, kannattaa valita ohuempi puuvillakangas. Keinokuidut kannattaa kuitenkin unohtaa näistä perinnevaatteista kokonaan, sillä ne näyttävät helposti halvalta eivätkä ne yleensä hengitä.

Sarafaani ei ole kansallispuku eikä saamenpuvun kaltainen sukupuku, vaan kuten evakko-feresin olemassaolo muistuttaa, elävää ja jatkuvasti muuttuvaa kansanperinnettä. Materiaalit ja mallit saa valita oman makunsa mukaan, ja kaikessa saa soveltaa – näin tekivät myös esiäidit. Varustaudu myös purkamaan kaikki muutamaan kertaan: huonot ompeleet ja muut virheet kannattaa korjata saman tien. Jos et ole ommellut paljon, suosittelen ompelemaan kaikki käsin, tai ainakin rajoittamaan koneen käytön vain suoriin saumoihin ja reunojen huolitteluun. Käsin ommellen ei ehdi tehdä niin paljon virheitä kuin ompelukoneen kanssa.

Silitysraudan käyttö helpottaa ompelua valtavasti. Kaikki saumat kannattaa silittää auki jokaisen työvaiheen jälkeen.

En ole käsitöiden ammattilainen, joten käyttämäni termistö voi olla vähän sinnepäin. Kansanomaisen ompeluun liittyvää sanastoa löytyy esimerkiksi täältä. Jos ohjeita on vaikea ymmärtää, niin unohda ne kokonaan, ja ompele oman mielesi mukaan pelkän kaavakuvan perusteella. 😁

Tekemällä oppii parhaiten. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että viidennentoista rätsinän jälkeen kädenjälki alkaa pikkuhiljaa olla kohdallaan.

Tarvikkeet:

• Tarvitset valkoista pellavakangasta, punapoimintaliinan, ompelulankaa ja -neulan ja silitysraudan. Alisiin voi käyttää paksumpaa ja huonompilaatuisempaa pellavaa, tai sen voi tehdä kokonaan eri kankaasta. Tarvittava kankaan määrä riippuu omasta koostasi. Yhdestä pellavalakanasta saa helposti materiaalit yhteen rätsinään. Esimerkkirätsinässä käytetyn punapoimintaliinan koko oli n. 30 x 40 cm.

• Paras rätsinä syntyy luonnonkuiduista. Pellava, puuvilla tai puolipellava toimii parhaiten. Keinokuidut eivät hengitä ja ne usein myös nukkaantuvat käytössä. Mahdollisuuksien mukaan luonnonkuituja kannattaa suosia myös ompelulangoissa. Käsinompeluun soveltuu hyvin esimerkiksi silkki- tai puuvillalanka.

• Parhaat ja edullisimmat kankaat ja ompelutarvikkeet löytyvät kirpputoreilta. Yritä löytää rätsinään kangas, jonka pohjaväri on mahdollisimman lähellä punapoimintaliinan pohjaväriä. Tämä saattaa tarkoittaa lukuisia kirpputorireissuja ennen kuin sopiva kangasyhdistelmä löytyy. Kirppislöydöistä tehty rätsinä on myös edullinen - mallirätsinän hinnaksi tuli tarvikkeineen noin kahdeksan euroa.

• Mallirätsinän mitat ovat 170 cm pitkälle, noin S/M-kokoiselle käyttäjälle, jolla on pitkät kädet.

• Saumavaroja kannattaa jättää riittävästi, jos haluat tehdä katesaumat rätsinään. Ilman katesaumojakin pärjää, mutta niiden vuoksi lopputulos on kansanomaisempi ja huolitellumpi. Katesaumat näkyvät rätsinän oikealla puolella pieninä pistoina, kts. kuvat alla.

• Kaavakuvan mitat ovat hyvin suuntaa-antavia, sillä saman paidan tarkoitus on mahtua käyttäjälleen huolimatta siitä onko tämä raskaana, lihonut tai laihtunut. Esimerkkimitoilla tehty rätsinä menee hyvin kokoja 36–40 käyttäville.

• Rätsinä muodostuu erilaisista suorakaiteista ja kolmioista. Kaavakuvan mitat ovat reilut, joten erillisiä saumavaroja en ole niihin lisännyt enää.

Mitat ovat suuntaa-antavia. Hihan sivukappaleiden kaventamisen voi tehdä myös pehmeästi kaartaen, jotta kiilaan ei muodostu terävää kulmaa. Ks. kuva hihan sivusta alempana vasemmalla. Langansuunta on ristikkopaperin viivojen mukainen. Esimerkkirätsinässä ei ole halkiota, mutta sen paikka on merkitty kaavakuvaan.

Valmiiksi leikatut kappaleet lattialla. Näistä paloista muodostuu rätsinän yläosa, josta käytetään nimeä yliset. Kuvasta puuttuu helmaosa eli aliset. Keskellä oleva aukko on pääntie, hihat ovat sen vasemmalla ja oikealla puolella. Osat ommellaan kuvan mukaisesti toisiinsa kiinni. Helppoa!

Valmistelut

• Pese ja silitä kaikki kankaat. Varmista, että punapoimintaliina ei päästä väriä. Pesukoneessa voi varmuuden vuoksi käyttää värinkeräysliinaa, suosittelen myös käyttämään 60 asteen pesua.

• Päätä pääntien koko. Rätsinässä (kuva alla vasemmalla) pääntien nauha on ommeltu yhteen kahdesta punapoimintaliinan palasta. Pääntien ympärysmitta on tällöin noin 60 cm, joten erillistä etuhalkiota ei tarvita. Jos haluat pienemmän pääntien, muista tehdä halkio (kuva oikealla). Ompele pääntien palat yhteen ja silitä nauhan reunat n. 1 cm molemmilta puolilta nurjalle. Ompele lopuksi päät yhteen niin että nauhasta muodostuu rengas. Pääntien kanttinauhana voi käyttää myös valmista nauhaa, jota saa ompelutarvikeliikkeistä.

• Pääntien koko vaikuttaa myös hihojen pituuteen. Jos teet avaramman pääntien, on hihoissa todennäköisesti liikaa pituutta. Tämä ei haittaa, sillä hihojen mitta tarkistetaan ompelun edetessä. Kaavakuvan mitoissa hihojen pituus on laskettu pienemmän pääntien mukaan.

• Etuosa ja takaosa ovat samankokoiset. Näiden leveys määrittyy oman rinnanympäryksesi mukaan. Lisää etu- ja takakappaleisiin sekä hihoihin leveyttä tarvittaessa. Rätsinässä saa olla väljyyttä. Mittoja voi varmistella vertaamalla niitä itsellesi sopivan mutta väljästi istuvan paidan mittoihin. Alisia varten tarvitset myös lantionympärysmitan. Jos lantiosi on reilusti leveämpi kuin rinnanympärys, voit lisätä alisiin enemmän leveyttä. Mittaa lantionympärys ja lisää siihen n. 15-20 cm. Ylimääräinen leveys laskostetaan siinä vaiheessa, kun aliset ommellaan ylisiin kiinni. Jos lantion- ja rinnanympärysmittasi ovat lähellä toisiaan, voit tehdä aliset etukappaleen levyisinä.

• Hiha on koostettu neljästä eri osasta, joiden materiaalia muuttamalla rätsinästä saa hyvin eri näköisiä versioita tehtyä. Hihan mittoja voi myös muutella tarpeen mukaan. Jos sinulla on käytössäsi leveämpi punapoimintaliina, voi keskiosan leveyttä lisätä. Vähennä hihan sivukappaleiden leveyttä tarvittaessa samassa suhteessa.

• Hihan sivukappaleet voi jättää suoriksi, jolloin hihasta tulee pussimainen. Hihat voi leikata myös kiilamaisiksi, jolloin hihan muoto kapenee. Kuvassa vasemmalla hihan sivukappaleet on pyöristetty kiilamaisiksi, oikealla kaventamaton pussihiha.

• Hihansuiden reunusnauhat. Mittaa ranteesi ympärysmitta ja lisää siihen noin 3-4 cm. Tämä mitta riippuu ihan siitä mihin kohtaan haluat hihansuun asettuvan. Esimerkkirätsinässä hihansuu on tiukka ja se asettuu ylös ranteen kohdalle, joten hihasta tulee pussimainen. Väljempi hihansuu vaikuttaa hihan muotoon. Leikkaa punapoimintaliinasta tai pellavakankaasta mitan mukaan kaksi kappaletta n. 4 cm leveää kaitaletta. Nauhat voivat olla myös leveämpiä, tämä on ihan makuasia. Silitä nauhan reunat nurjalle, kts. kuva alla keskellä. Voit myös käyttää valmista kantti- tms. nauhaa.

• Neliönmuotoiset kainalotilkut voivat olla myös samaa kangasta kuin rätsinä. Kts. kuvat yllä.

• Alisten pituus riippuu omasta pituudestasi. Ylimääräinen pituus ei haittaa, sillä alisia voi lyhentää tarvittaessa myöhemmin. Tässä ohjeessa aliset ommellaan ylisiin kiinni lopuksi siitä syystä, että paidan sivusaumojen ja katesaumojen ompelu on helpompaa, kun kangasta on vähemmän. Aliset voi ommella kahtena kappaleena tai yhtenä, miten vain. Alla olevasta kuvasta poiketen tein tähän aliset punaisesta puuvillakankaasta.

Ompelu

• Leikkaa kankaat kaavakuvan mukaisiksi kappaleiksi omien mittojesi mukaan.

• Huolittele kaikkien kappaleiden reunat siksakilla joko koneella tai käsin.

• Aloita ompelu kokoamalla hihakappaleet. Ompele muiska kiinni hihan keskikappaleen yläosaan. Ompele hihojen sivukappaleet hihan keskikappaleeseen molemmin puolin. Silitä kaikki ompeleet auki.

• Ompele punaiset olkakappaleet etu- ja takakappaleisiin kiinni. Silitä ompeleet auki.

• Kohdista hihakappale ja vartalokappale keskenään. Ole erityisen tarkka punaisen olkakappaleen ja muiskan osumisesta kohdalleen. Ompele yhteen. Ompele molemmat hihakappaleet samalla tavalla.

• Ompele pääntien reunaan rypytyslanka, rypytä pääntienauhan mittaiseksi. Voit tehdä myös vetopoimutuksen. Tarkista, että etu- ja takakappaleet ovat keskenään suurin piirtein saman mittaisia rypytettyinä, samoin olkakappaleet. Kiinnitä pääntien nauha paikalleen nuppineuloilla ja ompele käsin kiinni ensin oikealta ja sitten nurjalta puolelta esim. aivien.

• Kiinnitä kainalolappu oikealle kohdalle etu- ja takakappaleen sekä hihan yhtymäkohtaan. Ompele kainalolapun etureunat kiinni: toinen hihaan ja toinen etukappaleeseen. Ompele molemmat kainalolaput samalla tavalla. Kts. kuva yllä, järjestyksessä toinen kuva.

• Käännä rätsinä nurin päin ja taita oikeat puolet vastakkain. Ompele hihan sivusauma yhteen, ja ompele samalla kainalolapun kolmas sivu kiinni. Muista jättää hihansuuhun noin 5-6 cm halkio. Ompele etu- ja takakappaleen sivusauma yhteen ja samalla kainalolapun viimeinen sauma. Tee toinen hiha samoin.

• Sovita rätsinä ja tarkista hihan mitta. Hiha saa ylettyä kämmenselän yläosaan saakka. Lyhennä tarvittaessa.

• Taita hihansuun halkion molemmin puolin ohut päärme ja ompele päärmepistoilla kankaan nurjalle puolelle kiinni.

• Rypytä hihansuut oikeaan mittaan ja ompele hihansuun nauha paikoilleen, ensin oikealta puolelta ja sitten nurjalta.

• Ompele hihansuun toiseen reunaan nappi ja toiseen nappilenkki.

• (Ompele katesaumat)

• Ompele aliskappaleiden sivut kiinni toisiinsa. Kiinnitä nuppineuloilla ylisosaan oikeat puolet vastakkain ja tasaa alisten mahdollinen ylimääräinen leveys laskoksille. Ompele kappaleet yhteen, silitä sauma auki.

• Sovita rätsinä ja tarkista pituus. Päärmää alareuna. Helmaan voi lopuksi ommella koristeeksi pitsin.

Lopuksi päättele langanpäät ja silitä paita. Valmista tuli!

Onnea ompelutyöhön!

Terveisin Katja