Jänttien perheessä karjalaisuus on kaikkien yhteinen juttu
Jänttien tuvassa on menossa perikarjalainen draama. Kolmivuotiaat kaksoset, Anna ja Ilona Jäntti ovat lupautuneet esittämään karjalankielisen laulun, mutta tohinan keskellä unohtui laulaa laulun paras sana, yskyniekku, joten Annan mielestä koko esitys on pilalla. Parempi siis haastatella perheen vanhemmat ensiksi ja antaa taiteilijoille aikaa toipua.
Siilijärveläisten Jänttien perhe on monenlaisten kulttuurien, perinteiden ja uskontojen sekoitus. Pohjois-Karjalassa Outokummussa syntyneen Jutta Jäntin ortodoksikarjalaiset juuret vievät Hutjakan kylään Suistamolle. Jutan Tuusniemellä syntyneen puolison Heikki Jäntin pohjoissavolaiset juuret ulottuvat ainakin 1500-luvulle saakka. Lapset kastettiin perheen yhteisellä päätöksellä ortodokseiksi, ja Heikki vitsaileekin olevansa talon ainoa vääräuskoinen.
– Ei ole olemassa vääräuskoisia, ja on muitakin uskontoja kuin luterilaiset ja ortodoksit, 11-vuotias Iina Jäntti, korjaa isäänsä napakasti.
Jutta kertoo, että pariskunta tapasi toisensa Joensuussa opiskeluaikoina. Esikoistytär Iina syntyi vuonna 2012, Siilinjärvelle perhe päätyi asumaan vuonna 2017 ja kaksoistyttäret Ilona ja Anna syntyivät vuonna 2021.
– Ruokaperinne on yksi niistä mummolta perityistä asioista, jotka haluan siirtää eteenpäin. Pyörösten leipominen on siirtynyt suvussa, ja mummon käsin kirjoittamat reseptit ovat kalleimpia aarteitani, Jutta kertoo. Kuvassa Heikki, Anna, Ilona, Jutta ja Iina Jäntti.
Jutalle ortodoksisuus on siirtynyt äidinperintönä, vaikka kodin suhde uskontoon ei ollut erityisen tunnustuksellinen.
– Äitini ei ollut mikään kirkossakävijä, mutta hänelle oli tärkeää, että minut ja siskoni kastettiin ortodokseiksi, Jutta kertoo.
Jutta kertoo, että oma ortodoksikarjalaisten juurien vahvistuminen alkoi kiinnostuksesta kirkkomusiikkia kohtaan. Viime vuosina myös karjalan kielestä on tullut tärkeä osa Jutan ja lasten karjalaista identiteettiä.
– Olen laulanut kirkkokuorossa Siilinjärvellä viitisen vuotta. Parina jouluna käynyt konserteissa laulamassa ja muutaman kerran olen kirkkoonkin ehtinyt mukaan. Pienten lasten kanssa säännölliseen harrastustoimintaan osallistuminen on haasteellista, mutta viime syksystä saakka olemme olleet tyttöjen kanssa kerran kuussa kokoontuvan Manssilan nuorisoseuran karjalan kielen kerhossa, Jutta kertoo.
Jutta kertoo, että hänen suistamolainen mummonsa, Ester Sormunen, os. Simanainen ei puhunut karjalaa juuri koskaan, vaikka se hänen äidinkielensä olikin.
– Kieli tuli esiin lähinnä satunnaisissa sanoissa ja ilmaisuissa. Vanhemmiten ymmärsin, että mummolla on tosiaan ollut oma kieli ja pyysin häntä joskus sanomaan jotakin karjalaksi. Mummo kieltäytyi ja totesi, että ei hän muista kieltä enää, Jutta muistelee.
– Mummo ei halunnut myöskään käydä kotiseutumatkalla Karjalassa. Itse pääsin muutama vuosi sitten käymään aika lähellä suvun kotipaikkoja, mutta matka tyssäsi rengasrikkoon Jänisjärven tuntumassa, Jutta harmittelee.
Jutta kertoo, että karjalan kielen opiskelu laulujen ja leikkien muodossa on ollut lapsien mielestä hauskaa. Lapsilla on omat suosikkisanansa ja -ilmaisunsa: yskyniekun eli sylivauvan lisäksi suosikkeja ovat böbökky, maksankarvane ja jumalanlehmäine eli ötökkä, tummanruskea ja leppäkerttu. Kerhossa käytetään livvinkarjalaa, mutta Jutan haaveissa siintää myös Suistamolla puhutun varsinaiskarjalan kielimuodon opiskelu.
– Aika ei ole riittänyt varsinaiselle kielikurssille osallistumiseen, mutta sekin on tavoitteena jossakin vaiheessa, Jutta suunnittelee.
Sananvalmis ja huumorintajuinen Iina on kiinnostunut omista juuristaan ja selvästi myös ylpeä niistä. Millainen on siis nykynuoren suhde omaan ortodoksikarjalaiseen identiteettiinsä?
– On ainakin kiva, kun pääsee välillä pois koulusta, vaikka pääsiäiskirkkoon. Kirkonkellojen soittaminen on mukavaa ja virpominen, Iina tiivistää.
Vaikka Siilinjärvi on ortodoksikarjalaisten asutusaluetta, Iina kertoo, että koulussa on hänen lisäkseen vain yksi ortodoksilapsi. Muiden oppilaiden tietämys ortodoksikarjalaisuudesta on vaihtelevaa, ja ortodoksisuus yhdistetään joskus äärikristillisiin liikkeisiin.
– Me pidettiin kerran ortodoksisen uskonnon tunti koko luokalle. Ortodoksisen uskonnon opettaja oli tehnyt diaesityksen, jonka lopussa oli kooste kysymyksistä, joita hänelle oli esitetty. Siellä kysyttiin, että haudataanko ortodoksit pystyyn ja saavatko ortodoksit kuunnella ihan mitä musiikkia vain. Mä ajattelin, että mitä ihmettä, Iina kertoo.
– Haluatko muuten kuulla yhden ortodoksivitsin? Mikä pingviini oli ennen kuin tapasi Jeesuksen? Pingvesi!
Jutta-äidin vanha feresi on nyt Iinan käytössä.
Heikki toteaa, että hänen mielestään karjalan kieltä ja perinteitä on tärkeää vaalia ja ymmärtää niiden historiaa, vaikka ei itse karjalainen olisikaan. Jänttien perheessä ortodoksisuus ei poissulje luterilaisuutta, vaan molemmat uskontokunnat perinteineen elävät sovussa rinnakkain.
– Vaikka itse en ole karjalainen eikä minulla ole juuria siellä, olen lapsuudessani Tuusniemellä tutustunut karjalaisuuteen perhetuttavamme, impilahtelaisen Unto Siilin kautta. Avioliiton myötä olen tutustunut ortodoksikarjalaisiin perinteisiin entistä paremmin, Heikki kertoo.
– Oma tietämys karjalaisuudesta ja Karjalasta on syntynyt myös kiinnostuksesta historiaan, ja olen kierrellyt paljon luovutetun alueen sotahistoriallisia kohteita. Ortodoksikarjalainen väestö on joutunut kohtaamaan monenlaista syrjintää ja halveksuntaa yhteiskunnassa, mikä on mielestäni väärin, Heikki lisää.
– Minä en ole kuitenkaan itse kokenut ikinä mitään negatiivisuutta karjalaisuuteen liittyen, ja mummollakin oli pelkästään hyviä muistoja evakkoajasta Kauhavalla, Jutta lisää.
– Ja minut otetaan kaikessa mukaan oikein hyvin, koska ei sillä uskontokunnalla ole mitään väliä, Iina täydentää.
Jutan ja Heikin kanssa keskustellessa on selvää, että ortodoksikarjalaisuus ei vaadi säilyäkseen umpiortodoksisia tai -karjalaisia geenejä, vaan avarakatseisuutta ja kykyä arvostaa toista. Jänttien perheessä ortodoksikarjalainen kulttuuriperintö on voimissaan, vaikka kodin nurkat eivät ole tulvillaan ikoneita tai muita karjalaisuuteen viittaavia esineitä.
– Minulle ortodoksikarjalaisuus ei ole koskaan ollut ulkoisissa asioissa, vaan täällä, Jutta toteaa sydäntään painaen.
Manssilan Nuorisoseura Rajakivi ry:n perheille suunnattu karjalan kielen kerho kokoontuu kerran kuussa Siilinjärven kirjaston alakerrassa sijaitsevassa Tapaamossa. Kevään 2025 tapaamiset lauantaisin klo 10.00 alkaen.
22.2. / 15.3. / 5.4. / 26.4. ja 17.5.
Lisätietoja saa Tuula Iljiniltä: tuula.iljin(at)gmail.com. Tervetuloa mukaan kaikki lapset, vanhemmat ja isovanhemmat! Tulgua terveh joukkoh lapset, vahnembat, bunukkazet, buabat i diedoit!
Manssilan Nuorisoseuran pitämässä karjalan kielen kerhossa on opeteltu muun muassa videolla kuultava šipanniekkupajo.